Tammiyön Killan avauskeikka sujui suht mallikkaasti. Pientä hermoilua ja kämmäilyä oli, mutta noin muuten sujui varsin hyvin. Ei suuria kompastuksia ja räpellyksiä. Järjestelytkin toimivat paikanpäällä kohtalaisesti. Toki säätöä on aina, mutta loppupeleissä saatiin runnottua hommat kuntoon.
Saundeista ei nyt pysty paljoa sanomaan, mutta tekniikka keikalla oli yllättävän hyvin hallussa. Lavalla kuulit oikeastaan kaiken mitä pitikin kuulla, joten siinä mielessä ei ongelmia ollut. Paikalta poistuttiin ajoissa ja hyvissä voimissa.
Studiosessiosta tuli tosin mieleen eräs mielenkiintoinen seikka. Tervaperä-biisin nauhoituksessa komppikitarat ja leadkitara riitelivät vireen suhteen helkutisti, vaikka vireen ja intonaation pitäisi olla mittarien mukaan kohdallaan. Ihme homma, ihme homma. Pikkaisen piti nostaa leadkitaran virettä ja kuulosti jo paljon paremmalta. Tosin syynä voi olla se, että komppi soitettiin todella raskaalla kädellä ja olisiko tuo nostanut virettä sitten.
Mutta huomenna jatkuu akustisten soittimien nauhoittamisella. Konserttikannelta ja nailonkielistä akustista kitaraa pistetään purkkiin, katotaan miten käy!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti